Puun muodonmuutos puusepänalan näyttötyöksi
Kotitalon tammi sai uuden elämän Z-lounge-lepotuolina
Teksti ja kuvat: Antti Jormanainen
Jalopuu kaatuu!
Helmikuun 2022 pakkasessa kaadoin isäni aikanaan istuttaman tammen kotitaloni puutarhasta.
Juuri sen, jonka varjossa olimme viettäneet kesäpäiviä ja jonka karheaa kaarnaa olin lapsena sormillani piirtänyt.
Halusin hyödyntää arvokkaan jalopuun, ja tammen vahva runko sahattiin lankuiksi, jotka kuivattiin rauhassa sisätiloissa.
Tiesin, että tästä tammesta syntyisi jotain mukavaa.
Unelmana Poul Jensenin Z-lepotuoli
Olin pitkään unelmoinut Poul Jensenin suunnittelemasta Z-lepotuolista. Sen kevyt muotokieli ja taidokkaat liitokset veivät minut 1950-luvulle, aikaan, jolloin käsityö oli vielä arvossaan ja yksityiskohdissa näkyi ammattitaito ja taidokkaiden liitosten hallinta.
Sodan jälkeen toipuvassa Euroopassa oli vielä puutetta materiaaleista, ja vaatimus materiaalin taloudelliseen käyttöön varmaan osaltaan vaikutti kauniiden ja ilmavien huonekalujen muotokieleen. Ilmassa oli 1950-luvulla optimismia ja tulevaisuuden uskoa.
Ja juuri siksi olin valinnut tämän tuolin näyttötyöni kohteeksi.
Olin pitkään unelmoinut Poul Jensenin suunnittelemasta Z-lepotuolista. Sen kevyt muotokieli ja taidokkaat liitokset veivät minut 1950-luvulle, aikaan, jolloin käsityö oli vielä arvossaan.
Antti Jormanainen
Suunnitteluprosessi oli salapoliisityötä
Koska valmiita piirustuksia ei ollut saatavilla, aloitin luovan salapoliisityön.
Internetin huutokauppaluetteloista löytyneet kuvat olivat apunani, kun tein luonnoksia ja piirustuksia. Käytin myös ihmisen mittasuhteita ohjenuorana.
Mutta pelkästään valokuvien avulla ei ollut helppoa tavoittaa jokaista kulmaa, mittasuhdetta ja yksityiskohtaa. Päätin aluksi valmistaa prototyypin.
Prototyypin valmistaminen
Prototyyppi syntyi MDF-levystä, ja siinä testasin kaikki tärkeät yksityiskohdat – liitosten paikat ja kulmat sekä istuimen koon.
Ensimmäinen mallikappale (600 x 600 mm) osoittautui liian leveäksi. Lopullinen koko, 540 x 540 mm, miellytti enemmän silmää.
Aloitin sivuliitoksista, sillä ne olivat tuolin näkyvimmät osat. Tein ne erityisellä huolella, ja sovitin liitokset saumattomaksi soitinrakennuksessa käytettävällä tekniikalla.
Vasta kun liitokset olivat mieleiseni, siirsin muodot aihioon. Sahasin karkean muodon vannesahalla ja viimeistelin linjat alajyrsimellä jyrsinmallinetta apuna käyttäen. Kun liimauksen aika tuli, pinosin sivuosat päällekkäin varmistaakseni, että sivujen kulmat olivat identtiset.
Kun liimauksen aika tuli, pinosin sivuosat päällekkäin varmistaakseni, että sivujen kulmat olivat identtiset.
Runko ja selkänoja valmistuvat
Vasta sitten oli aika valmistaa istuinrungon ja selkänojan osat. Tein liitokset puutapeilla ja lamelloilla. Urakka oli mittava, mutta jokainen sahaus ja muotoilukerta vei minua lähemmäs valmista.
Onneksi sain tehdä tuolia omalla verstaallani, työpäivät kun tahtoivat usein venyä iltamyöhään. Koko prosessi vei kuitenkin kokonaisuudessaan aikaa vain pari viikkoa, mikä ei minusta ole paljon ottaen huomioon, että valmistin ensin tuolin prototyypin.
Kotiverstaan konekanta oli ehkä hieman alakanttiin, mutta kekseliäisyyttä ja käsityökaluja hyödyntäen sain kuitenkin kaikki osat valmistettua.
Onneksi sain tehdä tuolia omalla verstaallani, työpäivät kun tahtoivat usein venyä iltamyöhään.
Antti Jormanainen
Kuvanveistotaito apuna käsinojen valmistuksessa
Tuolin tunnusomaisimpia piirteitä ovat kauniit, kaarevat ja kevyet käsinojat. Niissä pääsin hyödyntämään kuvanveistotaitojani ja muotoilin ne vapaalla kädellä, käyttäen kaikkia mahdollisia työkaluja. Lopuksi vertailin käsinojia vierekkäin ja viimeistelin ne mahdollisimman identtisiksi.
Käsittelin tuolin osat Danish Oililla, joka on helppo levittää ja tuo esiin puun kauniit värisävyt. Sitä voi tarpeen mukaan levittää myöhemminkin, ja säännöllinen öljyäminen pitää pinnat kauniina jatkossakin.
Loppusuora: satulavyöt ja kokoaminen
Kun kaikki osat olivat valmiit, pingotin satulavyöt istuimeen.
Koska minulla ei ollut paineilmanitojaa, kiinnitin vyöt nauloilla. Vyöt jäävät hieman näkyviin, ja tämä pieni yksityiskohta antaa hienon käsityön leiman koko tuolille.
Tuolia tarkastellaan myös takaa. Selkänojan puiset pienat ovat näyttävän näköiset, eivätkä edes kovin monimutkaiset valmistaa.
Viimein oli tullut aika koota tuoli kasaan. Huolellisten liitosten ja monien kuivasovitusten ansiosta lopullinen liimaus sujui helposti.
Olin erittäin tyytyväinen kahden viikon urakkaan. Tuoli oli kaunis ja veistoksellinen ja kaiken lisäksi mukava istuakin.
Tuolille kaveri
Kun tuoli oli valmis, tein sille kaveriksi rahin. Olin aikaisemmin tehnyt pienen sohvapöydän, jossa oli tukeva ja kevyt rakenne läpitappiliitoksella ja kiilalukituksella. Pystyin nyt hyödyntämään olemassa olevia mallineita ja sain rahin valmiiksi parissa päivässä. Tein istuimen koivuvanerista ja käsittelin näkyvät osat samalla tavalla Danish Oililla.
Mustan häränvuodan leikkuu jännittää
Lopulta oli verhoilun aika. Verhoiluviikko osui kuin tilauksesta opintojen loppupuolelle, ja ehdin pakollisten töiden lisäksi verhoilemaan myös tuolin ja rahin.
Ostin tuolia varten kokonaisen mustan häränvuodan, jonka arvioin riittävän kahteen tyynyyn ja rahin verhoiluun. Oli jännittävää aloittaa vuodan leikkaaminen, koska en ollut aikaisemmin nahkaa työstänyt – enkä paljon verhoillutkaan.
Puutyöt eivät ole heikkohermoisia varten. Lopputulos oli parempi kuin uskalsin odottaa.
Antti Jormanainen
Mutta puutyöt eivät ole heikkohermoisia varten. Huolellisten mittausten ja piirustusten jälkeen aloin leikata vuodasta verhoilun kappaleita. Koulun teollisuusompelukoneella nahkaa oli helppo ommella, ja sain opettajalta hyvät ohjeet tyynyjen tekemiseen.
Lopputulos oli parempi kuin uskalsin odottaa.
Mennyt ja nykyinen kohtaavat
Kun tuoli oli valmis, siinä yhdistyivät hienolla tavalla mennyt ja nykyinen.
Se sama tammi, jonka lehvät olivat varjostaneet meitä monina kuumina kesinä, jatkoi nyt elämäänsä uudessa muodossa kauniina huonekaluna ja kutsuu istumaan mukavaan syliinsä nykyisiä ja tuleviakin sukupolvia.
Kirjoittaja
Antti Jormanainen
Taideteollisuusalan perustutkinnon opiskelija Antti Jormanainen valmisti Z-lounge-lepotuolin näyttötyönään tutkinnon osassa Puusepänalan tuotteen valmistaminen.
Kiinnostuitko puusepänalasta?
