Vuoristokinkkua Iberiasta
Kyllä iberialaiset osaa tuotteistaa! Tämä tuli mieleeni, kun matkustin eteläisessä Espanjassa ja ajelimme maalaistietä pikkuhiljaa oliivipuiden katveesta tammimetsiköihin. Tukevan aamupalan erityisesti yksi ainesosa, paikallinen ilmakuivattu vuoristokinkku painoi vielä vatsassa ja sai aivotoiminnan liikkeelle. Kuuluisimpia espanjalaisia tapaksen raaka-aineita ovat Serranon kinkku (Jamón Serrano) ja kinkkujen Rollis Royceksikin nimitetty Iberian kinkku (Jamón Ibérico). Valtio valvoo molempien ilmaisujen käyttöä tuotteissa.
Ja totta tosiaan, tuollahan tienvarsien tammimetsiköissä laidunsi laajoissa aitauksissaan mustajalkaisia Iberiansikoja, jotka tammenterhoja syödessään saivat itseensä ainutlaatuisia aromeja. Siellä syntyi Iberian kinkun raaka-ainetta. Kun vielä tämän legendaarisen lihatuotteen, Iberian kinkun nimeen lisätään tammenterhoa tarkoittava ilmaisu de Bellota, voidaan lihatiskillä lätkäistä sille kilohinnaksi kolminumeroinen luku. Puhutaan jo luksustuotteesta.
Tällainen paikallisten olosuhteiden hyödyntäminen erikoistuotteen luomisessa on Espanjassa vertaansa vailla. Kyseessä on kuitenkin arkinen, joskaan ei väheksyttävä ruuan raaka-aine, sianliha. Se muuten toimii meilläkin erinomaisesti erikoistuotteena, harmaasuolattuna joulukinkkuna. Eteläisessä Euroopassa se taipuu bulkista aina luksustuotteeksi asti. Mitähän raaka-ainetta me suomalaiset voisimme taivuttaa noin moneen?
Vuoristokinkkua vatsassa.
Omaleimaista ruokaa etsimässä.
Bulkkia vai ei?
Mikko Lääveri
yritystoiminnan kouluttaja
mikko.laaveri(a)syo.fi