Valokuitu yleistyy vihdoinkin
Valokuitu on ohut lasista tai muovista (esim. akryylimuovi) vedetty kuitu, jonka tarkoituksena on johtaa valoa. Valon taajuus on satoja terahertsejä ja tietoliikenteessä moduloidulla LED – tai laservalolla voidaan lähettää tietoa suurella nopeudella.
Yksi syy valokuidun yleistymiseen on sen vakaus ja nopeus. Valokuituverkot mahdollistavat tietoliikenteen erittäin korkeilla nopeuksilla, mikä on tärkeää nykyaikaisille sovelluksille kuten videokonferensseille, online-peleille ja suoratoistopalveluille.
Toinen syy on valokuidun häiriönsietokyky. Valokuitu ei häiriinny sähkömagneettisista häiriöistä samalla tavalla kuin kuparikaapelit, mikä tekee siitä luotettavamman vaihtoehdon tietoliikenteen siirtoon. Mobiililaajakaista tai kupariseen puhelinkaapeliin perustuva laajakaistan yhteysnopeus on tyypillisesti 50 – 1000 Mbit/s sekunnissa, riippuen olosuhteista. Valokuidulla on jopa 10 000 Mbit/s nopeuksia nyt saatavilla.
Yksimuotoisessa kuidussa valo kulkee halkaisijaltaan 5–10 mikrometriä eli noin 0,005–0,01 mm paksussa ytimessä heijastumalla suoraan päästä päähän. Tyypillisesti valokuituyhteydet ovat pituudeltaan useita kilometrejä. Yksimuotokuidulle tarkoitetut IP verkkokäytössä olevat moduulit tukevat 11 kilometrin linkkejä. Selvästi arvokkaampia moduuleja on saatavilla tarvittaessa myös pidemmille matkoille. Todella pitkien yhteyksien rakentamiseen voidaan käyttää optisia vahvistimia, jolloin signaalia ei tarvitse välillä muuttaa sähköiseen muotoon.
Monimuotokuitujen ytimet ovat halkaisijaltaan 50–70 mikrometriä. Monimuotokuidussa valo kulkee heijastumalla sekä taittumalla kuidun ytimen ja lasikuoren rajapinnasta. Lyhyille yhteyksille valokuituja valmistetaan myös muovista (POF, Plastic Optical Fiber). Edullisilla ja helppokäyttöisillä muovikuiduilla yhteyksien pituudet ovat tyypillisesti vain kymmenien tai satojen metrien mittaisia (yleensä korkeintaan 200–300 metriä).
Valokuiturakentaminen on ollut paljon otsikoissa viime kuukausina. Valokuitua on viimeisen vuoden ajan markkinoitu aktiivisesti eri puolilla suomea ja alalle on tullut uusiakin valokuidun rakentajia. Parhaimmillaan markkinointi on lyönyt läpi: verkkoja on rakennettu ja uusia kotitalouksia saatu valokuitusaatavuuden piiriin. Nopean kasvun moottorina on ollut voimakkaasti kasvanut etätyö.
Suomessa on jo vuosia tuettu laajakaistarakentamista niille alueille, joille nopeita yhteyksiä ei kaupallisesti rakennu. Tosiasia on nimittäin se, ettei kaikkialle saada valokuituverkkoja rakennettua pelkästään kaupallisesti. Suomessa on laadukkaat mobiiliverkot, mutta niiden rinnalle tarvitaan myös kattavat valokuituverkot.
Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on vuodesta 2011 lähtien myöntänyt valtiontukea laajakaistan rakentamishankkeille. Suomi on myös hakenut EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF) rahaa laajakaista tukiohjelmaa varten. Rahaa on budjetoitu tälle vuodelle 15 miljoonaa euroa ja ensi vuoden talousarvioesitykseen rahaa on osoitettu 17 miljoonaa euroa.
Jukka Hokkanen
IT-kouluttaja
jukka.hokkanen(a)syo.fi