Solidworks-kokoonpanot
Kokoonpanot jaetaan kahteen osa-alueeseen. On Bottom-Up-kokoonpanot, joka tarkoittaa, että osat suunnitellaan itsenäisinä, eikä niillä ole viittauksia muihin osiin. Itsenäisistä osista kootaan kokoonpano.
Top-Down-tyyppiset kokoonpanot ovat toinen osa-alue ja se tarkoittaa puolestaan sitä, että osia suunnitellaan kokoonpanotilassa. Toki voidaan mallintaa myös ns. hybridimalleja eli yhdistelmätapa, joissa osat ovat osittain Bottom-Up-osia ja osittain Top-Down-osia.
Nämä nimet tulevat englannin kielestä, jossa Bottom-Up tarkoittaa pohjalta ylös ja Top-Down tarkoittaa ylhäältä alas. Näin voidaan loogisesti havaita näiden kahden suunnittelutekniikan eroja.
”Pohjalta ylös” tarkoittaa että ei tunneta kokoonpanoa, vaan osia suunnitellaan itsenäisinä osina. ”Ylhäältä alas” tarkoittaa että ensin luodaan kokoonpano, johon hahmotellaan kokonaisuus ja osat syntyvät tekemisen myötä.
Kumpaa tapaa pitäisi käyttää?
Näissä molemmissa tavoissa suunnittelijalla pitää olla ennakkokäsitys lopullisista osista ja kokoonpanosta mittoineen.
Ensin mainittu tapa on yleisemmin käytetty ja selkeämpi tapa, mutta suunnittelijan tulee tuntea osien mitoitukset niin, että osat sijoittuvat toisten osien kanssa oikein, eikä esimerkiksi pituudet mene päällekkäin. Samoja osia voidaan käyttää myös muualla, koska niillä ei ole viittauksia muihin osiin tai kokoonpanoon.
Top-Down-kokoonpanoja käytetään pidemmälle viedyssä suunnittelussa lähinnä siten, että uusi osa suunnitellaan kahden tai useamman osan yhteyteen eikä etukäteen tarvitse tietää osan mittoja. Osa siis hakee mittatiedot muista osista ja näin syntyy viittaus, eli referenssi. Kun kokoonpanon muita osia muutetaan, elää niiden väliin tehty osa muiden osien mukana.
Tämä tapa on haastavampi suunnittelijalle, mutta samalla se helpottaa mittatietojen hakemista. Top-Down-kokoonpanoissa on tyypillistä se, että jos kokoonpano lähetetään toiselle suunnittelijalle, ei hän välttämättä tiedä mistä sitä kokoonpanoa ohjataan, joten tämä tapa on haastavampi myös muille samaa kokoonpanoa avaaville suunnittelijoille tai valmistajille. Toinen tyypillinen tämän mallinnustavan ominaisuus on se, että mikäli näitä osia halutaan käyttää myös muualla, on osattava purkaa viittaukset osista pois.
Meillä Suomen Yrittäjäopistolla, Solidworksin peruskurssilla, perehdytään kokoonpanojen Bottom-Up-tapaan. Työskennellään mm. seuraavien asioiden parissa.
- opitaan luomaan kokoonpanot oikein
- ymmärretään alikokoonpanon ja pääkokoonpanon ero
- kootaan pääkokoonpanoja erillistä osista ja / tai alikokoonpanoista
- huomioidaan osien suhteet toisiinsa
- tutustutaan kiinnitystapoihin
- kootaan sekä kiinteitä, että liikkuvia osia sisältäviä kokoonpanoja eli ns. mekanismeja.
- tarkastetaan kokoonpanon mahdolliset päällekkäisyydet ja / tai törmäykset
- viimeistellään kokoonpano ja täydennetään sitä tarvittaessa
Jatkokurssilla, kokoonpanojen osa-alueella opetellaan Top-Down-suunnittelun periaatteita ja havaitaan näiden kahden mallinnustavan eroja tarkemmin. Jatkokurssilla opitaan myös purkamaan Top-Down-kokoonpanon haastavat viittaukset ja käyttämään osia muualla.
Koska näillä mallinnustavoilla on hyvin selkeä ero, on osattava ensin hyvin perusteet, siis Bottom-Up-tapa, ennen kuin lähdetään suunnittelemaan osia kokoonpanotilassa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyse on suunnittelusta, eikä ehdottomia rajoja ole.
Tervetuloa kursseille, niin opit mallintamaan oikein ja hyödyntämään näiden mallinnustekniikoiden parhaita puolia suunnittelussa ja valitsemaan sopivan mallinnusmenetelmän kuhunkin kohteeseen.
Teijo Hyttinen
teknologiakouluttaja
teijo.hyttinen(a)syo.fi