Onko kyse tarpeesta vai halusta?
Maatilojen toimintaa tuetaan investointien avustuksilla sekä valtion myöntämillä korkotukilainoilla pienentämään pääomavaltaisen alan rahoitusriskin kasvamista sekä kannattavuuden turvaamiseksi yrittäjän näkökulmasta.
Olemme eläneet ”halvan rahan” aikakautta pankkien korkojen ollessa vain muutamia prosentteja ja tällä on ollut osakseen vaikutus myös rakennemuutoksen nopeuteen suomalaisessa maataloudessa, koska investointikynnys on ollut löysempi, kuin esimerkiksi 90-luvun korkeampien korkojen aikana.
Mielestäni uusien investointien kohdalla on hyvä pysähtyä ajattelemaan tilakokonaisuutta ja sen tarpeita. Vaikka naapurilla olisi muutaman vuoden vanhoja hienoja työkoneita, jotka ovat maksaneet pienen omaisuuden, tarvitaanko sellaisia omalla tilalla?
Rahoituskulujen osuuden kasvaminen pienentyneiden marginaalien kanssa ovat entistä enemmän antaneet painoarvoa etenkin maksuvalmiuden suunnitteluun, jotta voidaan laskea, selviytyykö tilan kassa investoinnin myötä syntyvien velvoitteiden painosta. Olemme eläneet nopean rakennemuutoksen aikaa ja isoja investointeja on tehty valtavasti, siksi onkin hyvä tarkastella oman tilansa tilannetta kriittisesti ja pohtia onko kyse tarpeesta vai halusta? Tarpeellisuuden ja haluamisen raja on kuin veteen piirretty viiva, jota on vaikea määrittää. Haluatko ostaa uuden traktorin vai signaloiko tilan toiminta sen tarpeellisuudesta? Esimerkiksi koneinvestointi voidaan ajatella työhyvinvointiin panostamisena, mutta loppujen lopuksi tärkein elementti on se, mitä jää viivan alle tämän investoinnin myötä. Jos ostetaan uusi kone, täytyy sillä koneella olla käyttöä sekä tuottavuutta. Mikäli tilalla on yksi henkilö töissä on selvää ettei silloin tarvita viittä traktoria, kun yhdellä koneella pystyy ajamaan vain kerrallaan.
Uusien investointien kohdalla on hyvä pysähtyä ajattelemaan tilakokonaisuutta ja sen tarpeita
Traktorin ostaminen on ikuisen vanha esimerkki, mutta sama psykologia on mielestäni investoinnin takana aina. Olkoon kyse, vaikka tuotannon laajentamisesta, on silloinkin täysin aiheellista pohtia tuottaako tämä yksikkökoon kasvattaminen viivan alle enemmän, kuin mitä nykyisillä resursseilla vai viestiikö investoinnin takana sisäinen päämäärä sitä, että investoinnin tekeminen määrittäisi yrittäjää ihmisenä.
Tarpeellisuuden ja haluamisen raja on kuin veteen piirretty viiva, jota on vaikea määrittää
Aleksi Kukkeenmäki
yritystoiminnan kouluttaja
aleksi.kukkeenmaki(a)syo.fi