Mietteitä sukupolvien jatkumoon liittymisestä

Sukupolvenvaihdos lähenee jopa tuntuen välillä vaarallisen kovalta tahdilta, mikä väistämättä saa kysymykset kaiken toiminnan ympärillä lisäämään painon tuntua hartioilla.

Olen mieltänyt asian niin, että mikäli päätöksenteko ei tuntuisi jännittävältä, ei silloin kohteena olevalla asialla ole silloin suurempaa merkitystäkään. Jännittävyydellä en tarkoita pelkoa, vaan ennemminkin tervettä jännitystä ja innostuksella odottamista.

Avoimuutta tarvitaan niin vanhemman isäntäparin ja jatkajan välillä kuin myös muiden perheenjäsenten välillä. Useimmiten tilakaupassa siirtyy kotitalo, joka on myös sisaruksien lapsuudenkoti, jolloin tulevaisuudessa moni dynamiikka perheen sisällä tulee muuttumaan.

Luopuja ei mielestäni saa liikaa vaikuttaa maatilan toimintaan enää kaupan jälkeen, mutta jatkajana on hyvä muistaa hyödyntää vuosikymmenien kokemusta, niin ei tarvitse hakata päätään jokaiseen ladon nurkkaan ensimmäisinä vuosina.

Jokainen ihminen tarvitsee tukiverkostoa ympärilleen, minkä vuoksi on myös tärkeä pitää huolta sisarusten välisestä avoimuudesta sukupolvenvaihdoksen ympärillä tapahtuvista tunteista ja ajatuksista.

Tilakauppaan liittyy todella paljon käytännön asioita, jotka tulee hoitaa ja siirtää vanhalta yrittäjältä toiselle. Silti on hyvä pitää mielessä, että asioita on tutkiskeltava ja makusteltava monesta eri perspektiivistä.

Kukaan ei voi sanoa, miten tulevaisuus tulee toteuttaa, vaan uutena yrittäjänä se polku on löydettävä itse. Se on selvää, että käytännön asiat määrittelevät monet toimintarajat, joiden sisällä päätökset tehdään, mutta silti aina on mahdollisuus muuttaa kurssia, jos sen kokee oikeaksi