Keskimääräisyyden kautta omiin valintoihin
Maatalouden toimiala on kokenut nopeaa rakennemuutosta sekä monia haasteita viime vuosikymmeninä, ja maatalousyrittäjät ovat joutuneet kamppailemaan taloudellisen kannattavuuden kanssa erittäin nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä.
Tämä on johtanut monien maatilojen tuotannon muutoksiin sekä myös tilojen lopettamisiin. Kotimaisen maatalouden kannattavuus on ollut esillä enemmän ja vähemmän lähivuosina ja etenkin sanat ”kannattavuus”, ”maksuvaikeudet” ja ”kriisi” ovat olleet vahvasti näkyvillä. Jos yleiskuvan kannalta katsotaan, syntyy ajatus mieleen, jos maatalous ei keskimäärin kannata, niin kannattaako tehdä kuten kaikki muut?
Tuotanto ja talous ovat samassa veneessä
Kotimaamme maatiloilla on pitkän historian aikana kehittynyt huippuosaamista tuotannon näkökulmasta ja monesti asiat ajatellaankin sen kautta, miten voidaan tuottaa mahdollisimman paljon. Muuttuva maailma ja markkinoiden laajentuminen on ajanut maatilayrityksetkin kokonaisuuden osalta kuitenkin siihen pisteeseen, että eurot alkavat ohjaamaan enemmän toimintaa ja voiton maksimointi ei tarkoita samaa asiaa kuin tuotoksen maksimointi.
Maatilat useasti poikkeavat valtavirran yritystoiminnasta siinä mielessä etenkin eläintaloudessa, että tuottajan tavaralle on osoite valmiina, mutta myös hinta annettuna mahdollisten rajoitteiden kera. Tämän vuoksi maatilayrittäjien johtamis- ja talousosaaminen on saanut huomattavasti enemmän painoarvoa, koska kuten tiedämme, että maatalouden kannattavuus riippuu monista tekijöistä, kuten ulkopuolisista olosuhteista, markkinoiden kysynnästä ja tarjonnasta, tuotantokustannuksista sekä kilpailusta. Maatilan johtamisen ja tuotannon suunnittelun pohjaksi on alkanut muodostua taloudelliset prioriteetit myös siitä syystä, että marginaalit ovat pienentyneet sekä ilmasto- ja ympäristökysymykset asettavat kasvavissa määrin enemmän velvoitteita ja rajoitteita viljelijän toiminnalle. Nykyisessä maailmassa rajoittavien tekijöiden vaikutuksen vuoksi ei maksimaalinen tuotos tarkoita aina parasta lukemaa viivan alla ja suunnitelmallisuus vaatii tarkkuutta sekä erityisesti kustannusrakenteen arviointia.
Voiton maksimointi ei tarkoita samaa asiaa kuin tuotoksen maksimointi
Jokainen tila on oma yksilönsä
Vertaisarviointi ja muiden tilojen toiminnan peilaaminen on todellakin hyvä keino löytää ratkaisuja, mitkä tehostavat oman tilan toimintaa, mutta loppujen lopuksi kaikki maatilat ovat erilaisia. Oman maatilan kohdalla onkin tärkeä tarkastella tavoitteita käytettävissä olevien resurssien ja potentiaalisten mahdollisuuksien valossa ja huomioida nämä seikat strategian luomisessa
. Suomalaisen maatalouden ympärillä toimii harvinaisen vahva verkosto, jota ehdottomasti tulisi hyödyntää. Yrittäjän omalla vastuulla on tilatoimintansa ja toimintaympäristön ymmärtäminen ja sen avulla lähtökohtaisesti on jo mahdollisuus saada enemmän irti ympärillä olevista toimijoista. Kirjanpitäjä, neuvoja tai asiakkuusvastaava ei ole se henkilö, jonka vastuulla on toiminnan kannattavuus, vaan yrittäjän on itse asetettavat haluamansa tavoitteet.
Suomalaisen maatalouden ympärillä toimii harvinaisen vahva verkosto, jota ehdottomasti tulisi hyödyntää
Kun palataan ajatukseen ”kannattaako tehdä niin kuin kaikki muut tekee” on vastaus mielestäni selkeä: Tilallisella on itsellään vastuu oman yritystoimintansa tavoitteiden asettamisessa ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on saatavilla laajasti apua ympärillä. Kysymys on siis lähinnä ajattelutavan rakentamisesta oman strategian pohjalta sekä tiedon lisäämistä ympärillä syntyvistä mahdollisuuksista. On hyvä muistaa, että ei ole olemassa vääriä tavoitteita ja tämän vuoksi jokaisella maatilalla on omat vahvuutensa ja haasteensa kokonaisuutta tarkasteltaessa.
Aleksi Kukkeenmäki
yritystoiminnan kouluttaja
aleksi.kukkeenmaki(a)syo.fi